Info

Käyttöohjeet aakkosjärjestyksessä

ALU-Magic pintakäsittelyaineen käyttöohje

Fosforihapon käyttöohje

Procycle kromin- ja alumiininkiillotusaineen käyttöohje

Sitruunahapon käyttöohje
Tankin putsaus

Nevr-Dull puhdistus- ja kiillotusvanun käyttöohje

 

Käyttöturvallisuustiedotteet aakkosjärjestyksessä

Alu-Magic käyttöturvallisuustiedote

Alupex duo tyyppi hyväksyntä


Fosforihappo käyttöturvallisuustiedote

Oksaalihappo Käyttöturvallisuustiedote


Sitruunahappo käyttöturvallisuustiedote 

Fosforihappo 85% käyttöturvallisuusohje

 

Hapot

 

Oksaalihappo, (COOH)2, systemaattiselta nimeltään etaanidihappo, on yksinkertaisin kaksi happoryhmää sisältävä karboksyylihappo eli dikarboksyylihappo. Oksaalihapon CAS-numero on 144-62-7. Se on eräs voimakkaimmista orgaanisista hapoista. Sen anionit, suolat ja esterit ovat nimeltään oksalaatteja. Oksaalihappo on nimetty oxalis-kasvisuvun mukaan.
Oksaalihappo on lievä toksiini, joka ärsyttää suolen seinämiä. Sitä on monissa kasveissa, esimerkiksi pinaatissa, raparperissa, punajuuressa ja ketunleivässä. Elimistöön joutunut glykoli muuttuu vähitellen oksaalihapoksi. Oksaalihappo sitoo kalsiumia kalsiumoksalaatiksi, mikä rasittaa munuaisia ja voi aiheuttaa munuaiskiviä.
Oksaalihappoa käytetään muun muassa ruosteen poistamisessa ja valkaisuaineena sekä valokuvauksessa sävytykseen mm. platina- ja palladiumsävytyksessä. Lisäksi sitä voidaan käyttää puretusaineena värjättäessä tekstiilejä kasviväreillä. Veneilijät käyttävät oksaalihappoa gelcoatin puhdistamiseen varsinkin veneen vesirajassa, johon helposti muodostuu kellertävä raita varsinkin pidettäessä venettä kaupunkien lähistöllä olevissa venesatamissa. Sekoitussuhteena pidetään yleensä noin 10%, eli 1 litra jauhetta 9 litraan vettä.
Vesiliuoksesta kiteytetyssä oksaalihapossa on kaksi kidevesimolekyyliä kaavayksikköä kohden: (COOH)2 • 2H2O. Tämän yhdisteen sulamispiste on noin 102 °C.
Laboratoriossa oksaalihapon määrä voidaan selvittää titraamalla kaliumpermanganaatilla, joka hapettaa oksaalihapon ja oksalaatti-ionit vedeksi ja hiilidioksidiksi. Toisaalta näin voidaan selvittää kaliumpermanganaattiliuoksen pitoisuus.
Oksaalihappoa tuotetaan teollisesti natriumformiaatista. Natriumformiaatti taas valmistetaan natriumhydroksidin ja hiilimonoksidin välisessä reaktiossa.


Fosforihappo
(ortofosforihappo, trivetyfosfaatti, H3PO4) on yleisesti elävässä luonnossa esiintyvä epäorgaaninen happo. Fosforihappo on kolmiarvoinen eli triproottinen, joten siinä on kolme protolysoituvaa vetyatomia. Näin se voi muodostaa kolmenlaisia suoloja. Fosforihapon suoloja sanotaan fosfaateiksi. Se on yksi DNA-molekyylin rakenneosasista, mutta erityisen paljon sitä esiintyy esimerkiksi lintujen jätöksissä, jotka saattavat peittää laajoja rantakallioita.
Fosforihappoa muodostuu liuottamalla sen anhydridiä fosforipentaoksidia veteen. Teollisesti sitä valmistetaan kuitenkin fosforin ja typpihapon välisellä reaktiolla tai liuottamalla fosfaattipitoisia mineraaleja, kuten apatiittia väkevällä rikkihappoliuoksella.[1]
Fosforihapolla on monia teollisia käyttötarkoituksia: lannoitteena, valkaisuaineena, ruosteen poistoon sekä happamuudensäätöaineena elintarvikkeissa[1]. Esimerkiksi kolajuomat sisältävät fosforihappoa (enintään 70 mg/100 ml) sen antaman kirpeän maun takia. Elintarvikkeiden lisäaineena käytetty fosforihappo on E-koodiltaan E338[2]. Fosforihapon CAS-numero on 7664-38-2.
Vetyfosfaatit ovat suoloja, joissa on mukana vetykomponentti ja niillä on merkittäviä puskuriominaisuuksia.


Sitruunahappo on kolmearvoinen orgaaninen happo. Sen kemiallinen kaava on C6H8O7 tai vaihtoehtoisesti CH2(COOH)•COH(COOH)•CH2(COOH). Sitä esiintyy luonnossa muun muassa sitrushedelmissä. Elintarvikkeista sitruunahapon tunnistaa E-koodista E330. Sitruunahapon muita nimiä ovat 2-hydroksi-1,2,3-propaanitrikarboksyylihappo ja Acidum Citricum. Sitruunahapon CAS-numero on 77-92-9. Sitruunahappoa vastaava anioni on sitraatti-ioni.
Sitruunahappo on yksi sitruunahappokierron välivaiheista. Se osallistuu täten lähes kaikkien organismien aineenvaihduntaan.
Sitruunahappoa käytetään muun muassa elintarvikkeiden säilönnässä, kalkkisaostumien poistamiseen pyykin- ja astianpesukoneissa, kahvin- ja vedenkeittimissä, sikojen ripulilääkkeenä, ruosteenpoistoon autojen entisöinnissä ja tahranpoistoon vaatteissa. Sitruunahappo on nautittuna haitallista hampaiden kiilteelle.

Ruosteenpoisto metallista on monesti mahdollista tehdä käsittelemällä metallinen kappale esimerkiksi fosfori- tai sitruunahapolla. Ruosteiset esineet ja osat voidaan joko liottaa happo-vesi seoksessa tai seosta voidaan levittää suoraan ruosteiselle pinnalle - - kun irtonainen ruoste ja ruostepöly on ensin puhdistettu pois. Liottamiseen riittää usein 4%-15% seos (esim. sitruunahappoa), tätä vahvemmalla seoksella ei juurikaan päästä parempiin tuloksiin. Ruosteenpoistossa käytettävän happoseoksen vahvuus riippuu hyvin pitkälti puhdistettavan esineen materiaalista. Joten jos kokeilet liottamista ensimmäistä kertaa, kannattaa ehkä aloittaa hieman laimeammalla seoksella - - ja etsiä työhön sopiva seos/vahvuus varovaisesti kokeilemalla. Käsittelyn päätteeksi muista huuhdella ja kuivattaa käsitelty kohta/esineet huolellisesti puhtaiksi.